Tämä teksti kehittyy ja täydentyy edelleen vuoden 2023 aikana.
Teksti vuosilta 2016 - 2017. HUOM. Viittaukset on tästä tekstiversiosta osittain poistettu, joten lukija ei saa tietää, mistä ajatukset tulevat tai mitä lisähuomioita teen.
V LOPUKSI – portti maisemien avaruuksiin
Ihmisten olisi hyvä jakaa ajatuksia maisemasta tai kotiympäristöistä, koska vain silloin ymmärrys eri lähestymistapojen yhteyksistä ja varsinkin paikallisen kehollisen tiedon näkökulma voi tulla esille. Tällaisen kokemuksellisen ymmärryksen tiedostaminen ei ole vain tanssitaiteen tai minkään muunkaan alan omistuksessa, koska se on arkikokemuksena kuitenkin kenen tahansa elämää.
Tanssin tai kehotietoisuuden outouttaminen rakentamattomalla tavalla ei tue hyvän kulttuuriympäristön vaalimista. Liikkeen näkökulma ei ole vain erityinen mukava lisä vaan kiinteä elimellinen osa asumisen järjestämisessä.
Tässä esityksessä olen yhdistänyt paikan keholliseen kokemiseen liittyviä kulttuurin tutkimuksen alojen antamia teoreettisia näkökulmia, esittävien taiteiden ajattelua ja esimerkkejä omasta kokemuksellisesta koreografin maailmastani. Olen yhdistänyt erityisesti Tim Ingoldin, Sarah Rubidgen ja Annette Arlanderin esiintuomia näkökulmia. Tavoitteenani on ollut esittää koreografin ajatteluun perustuva väylä kulttuuriympäristön elävän vaalimisen asenteen muokkaamiseksi.
Jos yksittäinen maisema ajatellaan alueena, joka on liikkeeseen perustuvien kokemusten ja niihin sitoutuvien merkitysten kenttä, voidaan hahmottaa historiallinen kokemustodellisuuksien luoma ainutlaatuinen yksittäisen maiseman koreografia. Tämän valtavan liikemassan joukosta voidaan nostaa esille erilaisia tunnistettavia koreografisia malleja, joiden mittakaava voi vaihdella eri tavoin.
Esittävien taiteiden ammattilainen voi olla avainhenkilö, joka tuo ihmiset kokemaan ja oppimaan paikkaan sitoutuvia merkityksiä tavalla, joka voi tuntua paikan kokijoista asumisen ja kuulumisen kannalta olennaiselta. Tällainen jakamisen tekeminen voi käytännössä olla myös eettisesti, ekonomisesti, ekologisesti ja esteettisesti kestävää – sekä rajoja liudentavaa toimintaa. Jaettu esitys voi olla identiteetin tukemista tavalla, joka ei sulje paikkojen erilaisia tai uusia merkityksiä ulkopuolelle vaan näkee erilaisten ihmisten liikkuvat paikat rinnakkaisina ja toisiaan tukevina elämisen tapoina, mutta edellyttäen kuitenkin vastuullisuutta.
Tällainen toiminta voi perustua samaistumiseen ja myötätuntoon. Se voi tunnustaa paikkoihin sitoutuneet arvot ja paikkojen kerrostuneen arvokkuuden. Se voi tukea yhteyden ja vaalimisen kokemusta, jolloin paikka ei ole vain välineellisen viihdetoiminnan näyttämö vaan osa kokijan ainutlaatuista elämän polkua.
Aurinko siirtyy niin, että sen säteet saavuttavat minut. Sinistä taivasta vasten piirtyy lentokoneen valkoinen vana ja lähes samanaikaisesti pienten lintujen parvi kiitää näkymän yli.